Kissanviikset!

Nuoriherra Huli esittäytyy. Tämä utelias ja äänekäs veijari on nyt ollut perhemme lemmikkinä puolitoista vuotta ja melkein joka päivä kadun, että annoin tyttären ja miehen puhua minut ympäri. Mutta sitten taas...on se NIIN hauska heppu. Onneksi sopimukseen kuului, että huussin tyhjennys ei kuulu minulle pätkääkään. Huomauttaa siitä toki aina silloin tällöin täytyy.

Ai, että miten tämä mitenkään kuuluu tähän blogiin? No, muistuttaapa täälläkin siitä tärkeästä asiasta, että siemenhelmipussit on pidettävä niin piilossa, ettei Huli saa kaivettua niitä mistään. Jätkä on meinaan muutaman kerran päässyt repimään pussin atomeiksi, helmet pitkin olkkaria.