Vielä tarttis ottaa itteään niskasta kiinni ja vääntää yksi korusetti. Miksi, oi miksi, en osaa sanoa ei, olis tässä muutakin tekemistä. Neuloa ja ommellakin tarttis. Ja kiertää vähän maailmaa. Mutta se saa nyt odottaa, kutimet kutsuu.
Meemihaaste tupsahti Stitsailuihin Lappikselta. Olen jonkin verran lukenut muiden omituisuuksia ja suurin osa niistä tuntuu ihan normaaleilta tavoilta, pussilakanoiden oikomiset, kaappien järjestykset, ajoissa olemiset, suihkussa käymiset aamulla tai illalla, syömistavat ynnä muut. Koitin sitten keksiä jotakin, joka minulle on ominaista, ei niin omituista kylläkään. Muutama niistä on tullut kyllä jo blogissanikin esille.
1. Tykkään tehdä monta asiaa kerralla, esim. lukea, polkea kuntopyörää ja neuloa.
2. Luen aikakausilehdet ensin keskeltä alkuun ja sitten lopusta keskelle. Pläräten.
3. Bussia odotellessa kannattaa yrittää ehtiä laskea sataan. Jos ehtii, voi yrittää toisen kerran. Tai kolmannen.
4. Pidän kieliopista (mutta en aio välittää siitä täällä), sanaleikeistä, sanapeleistä jne....
5. Jos joku asia ei muistu mieleen (esim. joku nimi) en saa rauhaa ennenkuin olen selvittänyt sen.
En yleensä jatka kiertokirjeitä, joten jääköön tämäkin nyt jatkamatta.
Ysi-veellä on pupuja. Ensimmäisen (tummanvihreän) hän sai 9½ vuotta sitten syntyessään, toisen (punaisen) ekana joulunaan. Koska puput ovat vauvasta asti olleet hänelle niin kovin rakkaat, olen vähän vitsinä ostanut viime jouluina lisää. Uusin on kuvassa keskellä. Pupuilla ei koskaan ole ollut nimiä, mutta tässä eräänä iltana Ysi-Vee päätti, että kun niitä on niin monta, niin parempi, jos niillä olisi nimetkin. Tummanvihreä pupu sai nimekseen Tuvi, sininen on Sini, vaaleanvihreä Vavi ja punainen Puna. Oikealla olevan pupun nimeksi Ysi-Vee ilmoitti Orkku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti