Koskikeskuksen nappikaupassa (en koskaan muista kaupan oikeaa nimeä) pari kerää Gedifran Cashmerinoa huuteli perääni siihen malliin, että pakkohan minun oli heltyä ja pelastaa raukat. Niillä oli varmaan tosi yksinäistäkin siinä lokerossaan, kun ainoa kaveri oli vielä pahemman värinen vispipuuro. Niin, siis väri ei ihan ole sitä, mitä normaalioloissa tekisin, mutta joskus on vaan pakko uhrautua, että saisi kokeiltavakseen niin pehmoista, niin suloista ja muutenkin niin...miten sen nyt sanoisin...ihqua lankaa.
Jonkinlainen addiktio on tullut tuohon pitsineuleeseen, jota on nyt jo siis sovellettu Malibu-huiviin ja Cherry Hill Tree -sukkiin. Kämmekkäissä, vai miksi näitä nyt sitten oikeasti kutsutaankaan, selkäpuolen mallineule on 17 silmukan levyistä, kämmenpuoli sitä ihteään. Tulos on erittäin hyvä, muttei täydellinen, nimittäin peukkuosa on vähän liian iso. Nyt olis varaa vaikka lyödä vasaralla peukaloon tai poikkaista luu, kipsi mahtuis messiin ihan kepeesti.
2 kommenttia:
onpas tosi siisti käsiala, kauniit lämmittimet:)
Ziina, kiitos, musta kuitenkin tuntuu, että se on toi jumalainen lanka, mikä tekee käsialan kauniiksi. ;)
Lähetä kommentti