Huli ramppasi eilen koko ajan laatikollaan. Normaalisti niin äänekäs kaveri ei jutellut eikä leikkinyt, vaan kulki matalana pitkin seinänvierustoja. Loppuillasta Huli yritti tehdä tarpeitaan jatkuvasti ja mihin vaan, missä sattui olemaan. Pisaraakaan ei kuitenkaan raukkaparka saanut aikaiseksi. Illalla myöhään vielä soitimme päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti tulemaan heti aamulla. Yö meni lähinnä valvoessa kissan kanssa ja nostellessa sitä pois kyseenalaisilta tarpeentekopaikoilta.Puoli kymmeneksi saimme ajan lääkärille ja kuten arvelimmekin, tulehdus ja vähän kiteitä virtsassa, mutta tukosta ei ainakaan isompaa ollut, niin kovalla suihkulla pissa lensi lääkärin tutkimuspöydällä. Lääkäri antoi Hulille kipupiikin ja antibioottipiikin sekä paketillisen antibiootteja mukaan. Kun se sai ensimmäisen tablettinsa, se olisi varmaan syönyt koko paketillisen kerralla, jos olisi annettu. Taitaa olla kerrankin joku keksinyt kissalle maistuvan lääkkeen. Huli on tänään illalla ollut jo ihan selvästi pirteämpi ja ne vessa-asiatkin sujuu jo paremmin.
4 kommenttia:
Voi Huli-parkaa! Frank toivottaa pikaista paranemista. (Meillä kissa tekee juuri toisinpäin: yleensä se on hiljaa, mutta nyt on kamala julistus ja valitus koko ajan...)
Voi Huli-parkaa! Frank toivottaa pikaista paranemista. (Meillä kissa tekee juuri toisinpäin: yleensä se on hiljaa, mutta nyt on kamala julistus ja valitus koko ajan...)
Saitte sentää niitä maksan makusia antibiootteja.. meillä just tänä aamuan loppui kuuri jotain vaalenapunasia pillereitä, mitä ei kissa halunnu nähäkään.
Kiusatakseni vielä kerron, että onneks meidän potilas Roope ottaa pillerin kuin pillerin kun tarvii. Sanon vain, Roope suua auki äiti antaa lääkettä, ni herra kattoo kyllä kiroon mutta ottaa lääkkeensä. Helppo madottaakin, vaikka äijä on sen painonen(8kg) että pitää useampikin pilleri antaa.
Voi Huli-ressukkaa. Onneksi on jo pirteämpi.
Lähetä kommentti