maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Kirjalle käyttöä

Voisaakelinhelkatinhitto!
Katti-perkele oli taas päässyt mun neuleideni kimppuun. Mikä ihme villa-addiktio sillä(kin) on? Jos vaan hetkeks unohdan villasta tahi paremmasta villasekoitteesta (juu, Novita ei kelpaa sille) neuleen/keskeneräisen sellaisen näkyville/helposti saataville, niin eikös se ryökäle kalva siihen reiän. Tää on nyt toinen tällanen. Noron Silver Thawsta tekemääni jakkuun se oli kalvanu reiän ihan niskaan, kun olin unohtanut sen sängylle vahingossa. Sen pystyi onneksi korjaamaan aika helposti. Nyt se oli saanu kaivettua olkkarin päydän laatikosta keskeneräisen kaapeloidun villatakin (Cabled Cardigan by Vogue) ja mälvänny siihen reiän keskelle kappaletta. Miten tuonkin korjaa vai joutuuko sen purkamaan?
Tekiskö mieleni kaivaa kirjahyllyn uumenista kirja 101 tapaa käyttää kuollutta kissaa! Mitäpä luulet! Tu!

7 kommenttia:

KirsiÄr kirjoitti...

Kenkälusikka, suosikkini niistä sadasta tavasta.

Anonyymi kirjoitti...

Usch! Tyhmä ja tuhma kissa. Margariiniksi vaan!

Eiköhän tuon tuosta jotenkin saisi silmukoita jäljentämällä korjattua.

Toi Kirsin kenkälusikkaneuvo meni multa yli. Laitetaanko se kenkalusikka suuhun ettei purra kieltä poikki harmituksesta?

Tarja kirjoitti...

Karoliina: Se on kissan uusiokäyttöä. Ei neuleenkorjausta.

Jatta kirjoitti...

Voi katti minkä teki! Kai ton jotenkin saa korjattua, just noita silmukoiden jäljentämisiä mietin minäkin..
Löytyisköhän tommosta kirjaa koirista ;)

Vilma kirjoitti...

Mun äidille on periytyny ikivanha kissantalja muistona jostain sen kotitilan mirristä. Liekö sekin entinen katti sorkkinu yhden kerran liikaa mun mummin kutimia, kun kerran taljaks päätyi. :D

Ei vaan, kai se kissavainaa on oikeesti kokenut luonnollisen kuoleman, mutta pula-aikana ei heitetty hyvää nahkaa hukkaan. En sitten tiiä, miks ne kissarukkaset jäi tekemättä, uhhuh.

Outi kirjoitti...

Sun kissas ainakin ymmärtää hyvien lankojen päälle! Koiranomistajana täällä hekottelen:) Meillä ei enää ole kissaa ja jos musta riippuu niin ei kyllä tulekaan! Koira lähinnä huokailee kutimen nähdessään (oppinut huokailun selvästi isännältä..) Tsemppiä katin koulutukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Osaa meidän koirakin. Vaan sekin on erittäin tarkka laadusta, PerusNovita ei kelpaa, mutta jos on alpakkaa tai angoraa niin NAM. Eikä opi tavoille, vaan juoksee nopeammin ja nopeammin ympäri taloa kidnappaamansa työ hampaissaan. On opetellut jopa kiipeämään tuolille saadakseen kutimen kirjahyllyn turvista.