Kauhuneulontaa perfektionisteille

Voihan helskutti! Alan pikkuhiljaa käsittää että "sukka on sukka" on ihan puppua, variaatioita tehdä erilaisia aloituksia, lopetuksia ja kantapäitä on tuhottomasti. Minä, joka olen neulonut kakarasta asti, mutta tehnyt ensimmäiset sukkani vasta muutama vuosi sitten, luulin aina ennen, että sukka pitää aloittaa varresta, silmukoita voi luoda vain yhdellä tapaa, kantapää on aina vahvistettu kantapää ja sukan kärki tehdään aina nauhakavennuksin. Naurakaa vaan!

Uusi Knitting Daily nettilehti tekee tuloaan ja ensimmäiset ilmaismallit on julkaistu. Caspian Sea sukat on nyt vaan pakko tehdä! Luin ohjetta moneen kertaan ja urakka tuntuu toivottomalta, moni kohta meni yli psorihilseen, mutta aion ottaa haasteen vastaan.

Näyttää vain pahasti siltä, että on parempi seurata ohjetta piirun tarkkaan eikä niinkuin minä yleensä teen. Oikaisen vähän siellä sun täällä. Tiheys menee yleensä säkällä, silmukkamäärää lisätään tai vähennetään, jos näyttää huonolta. Kerroksia ei lasketa vaan esimerkiksi villatakin etukappaleiden mittailu tapahtuu sylissä roikottamalla ja matsaamalla kappaleita yhteen...kai ne on suurinpiirtein samanpituiset. Kavennukset voi tulla vähän eri kohtaan, kun ei muista mittailla tarpeeksi aikaisin, mutta ne saa sitten kätevästi pingottamalla samanlaisiksi, eiks niin. Nurjat kerrokset tuppaavat olemaan vähän liian löysiä, kun neulonta tapahtuu yleensä telkkarin edessä katsomatta neuleeseen päinkään. Sitten taas kiskotaan ja venytellään, pahimmassa tapauksessa olen mennyt monta kerrosta silmukka silmukalta jälkeenpäin ja kiristellyt niitä niin, että kappaleen reunoihin tulee jonkin verran enemmän pääteltävää. Jospa ne jättäisikin saumojen ulkopuolelle seuraavan kerran, saisi sellaisen kivan ryijyefektin. Heh, varmaan jo selvisi, etten ole perfektionisti. Luulen, että minussa on enemmän noita seikkailijan piirteitä. Niinkuin vaikka tuo sokean alueen ahneus, nyt kun taidan haukata vähän liian ison kakun noiden sukkien kanssa.

Kävinpä sitten hakemassa lankaa Kaspianmeren sukkiin, ainoa tarpeeksi ohut ja jossa oli edes jonkin verran värejä, oli Lanett. Kun enhän minä nyt sellaisia ohjeen kretuliininvärisiä itselleni voi tehdä, niin ostin ikäänkuin (Kaspian)merenvihreää, jossa lilluu levää. Jos nyt sitten ainakin kokeiluversiota siitä. Heti alku tuotti ongelmia. Miten ihmeessä kahdella värillä voi tehdä middle east wrap CO:n? Juu, never heard minäkään! Kuva on kyllä ohjeessa, mutta siinä on käytetty vain yhtä väriä. Tietenkin mun täytyi oikaista siinä kohtaa heti ja tein tutumman kärjestä aloitetun ja ekalla kerroksella vasta lisäsin toisen värin mukaan. Sitten vaan neulomaan! Paitsi että kun ohjeessa neulotaan 4 kerrosta ilman lisäyksiä, niin mulle tuli kärkeen tuollainen nänni. Raato peto tihu ryökäle vieköön! Puran ja koitan joku päivä uusiksi.
Luulisin.
Sitä ennen puran Anastasian resorit ja teen ne kierretyin silmukoin ja päättelen Elizabeth Zimmermannin tekniikalla, mutta nurjalta puolelta. Se näyttää paljon siistimmältä niin, niinkuin kommenteissakin todettiin. Herättelen siinä samalla varovasti sisäistä perfektionistiani, joka nukkuu viatonta Ruususen unta.