Tammerkosken viereisellä penkereellä nähtiin ainakin Karoliina, Jatta, Vilma, MaijaMirjami, Tippi, Kirsi, Maartsi, Laura, Kati, Maarit, Roora jablogittomat Maarit, Johanna, Sirpa.
Tuttu puna-valkea siksakraitaneule on nähty Vilmalla.
Tämän neuleen näemme varmaan piakkoin Lauran blogissa.
Harmi, että ei ollut kunnon tussia matkassa, oltais voitu pelata risti-nollaa Jatan selällä.Vähän on tuo omakin dekoltee punertava, vaikka selkä oli KIPailun jälkeen aurinkoon päin, kun poikkesimme jälkikippailemaan terassille Karoliinan kanssa.
12 kommenttia:
Kiitos loistavasta seurasta ja tomaateista, kamu! Mä viihdyin paikalla viiteen asti, eikä ainakaan vielä näy mitään paloautomaisia alueita iholla (ootellaas nyt huomiseen asti ja katotaan sitten...) :D Lisää tällaisia päiviä kiitos!
Oho. Meninpä sit poistamaan koko viestin vaik piti vähän vaan editoida.. Niin siis eipä viittä pidempään jaksettu me viimoisetkaan, mutta kiitoksia - kivaa oli taas.
Niin ja Roora muuten jäi uupumaan osallistujalistasta.
vähänkö oli kivat kaksi tuntia vankilomaa. kiitos seurasta ja kiitos kaikille lahjojille. palaan kassin esittelyyn myöhemmissä lähetyksissä. kätevää kun löytyi surffaamiseen käyvä imetysasento. yksikätisenä mutta kuitenkin ;)
Oli niinkö tosi kivaa! Kauhee toi mun selkä :D
Nyt ryhdistyn ja menen unille että jaksan yön töissä..
Kiitos seuroista itsellenne! Viiteen asti mekin terassilla viivyttiin, ei sen pitempään.
Kiitos, Laura, muistinvirkistämisestä. :)
Nyt kun nahka on niin sanotusti asettunut, niin huomaa, että oon kärvähtänyt vasemmasta olkapäästä melkoisesti. Kuinkahan se Tippi?
Kiitos minunkin puolestani kivasta päivästä ja erityisesti seurasta. Kivaa oli!
Täälläkin on vähän havaittavissa punoitusta.
JohannaH
Eipä kestä, ihan positiivisessa hengessä oli tarkoitus intoilla uudesta neuletapoilijasta vaikka tuo viesti nyt jälestänpäin luettuna onkin aika töks :)
Hyvä raportti.
Eikös me lähdetty jo neljältä terassilta? No tunti sinne tänne.
Kivaa oli, aurinko paistoi ja kaikki oli täydellistä.
Olikos se niin? Heh, vaikkei sen enempää otettu. Kuvittelin vaan, että me oltais lähdetty joskus puol neljän aikaan neulojaisista ja sit siitä laskeskelin, että klo oli viisi, kun bussiin riennettiin. Mut mitä näistä! Kivaa oli!
Kylläpä joskus elämä on! Niin lähellä kippaamista, mutta niin kaukana!
Harmittaa vietävästi, että tapaus Tampereella jäi musiikin jalkoihin, mutta ajatelkaamme niin, että toinen oli työtä... böö.
Mutta onneksi agenttini MaijaMirjami pääsi paikalle ja kertoi päällimmäiset. Varsinkin sitten otti päähän.
Ilu: eikös se ole tunnettu tosiasia, että työt haittaa harrastusta? Tervetuloa mukaan toisella kertaa, jos matkaa suuntautuu Treelle päin. Kesällä neulepiknikoidaan vielä.
Lähetä kommentti