lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Syreeneitä mammalle

Anoppini hautajaiskukat saivat ensimmäisenä aamunaan lumipeitteen. Kävimme ottamassa kortit kukista talteen ja samalla varistelimme isommat lumet, että saisimme vähän kuvia muistoksi niistä. Rakas anoppini sairasti syövän kahteen kertaan ja toisella kerralla se otti yliotteen, eikä mamman sydän jaksanut enää taistella.

En ollut koskaan aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä. Kun kävimme katsomassa mammaa viimeisen kerran Pirkanmaan Hoitokodissa, hänet oli peitelty valkoisiin lakanoihin ja hän näytti niin rauhalliselta. Se ei ollutkaan pelottavaa, tuli oikeastaan aika rauhallinen olo, kun näki, että mammalla on nyt kaikki hyvin. Kaikki rypytkin olivat hävinneet. Reetta antoi pienenä mammalle lempinimen Ihmemamma ja se tuntui olevan niin totta.

Vaikka anopeista on monenlaisia vitsejä, niin minulle osui maailman mukavin anoppi, jonka luo oli ilo mennä.
"Opetit meille, että kädet ovat halaamista varten. Nyt meillä on syli täynnä kauniita muistoja."

11 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit. Otan osaa suruunne.

laurar kirjoitti...

Voimia ja lämpimiä ajatuksia koko perheellenne. Oman Mamman runsaan vuoden takaisesta poismenosta opin, että kauniit ja hauskat muistot kantavat musertavimman surun läpi - ja sen jälkeenkin.

Jatta kirjoitti...

Osanottoni ja paljon voimia! *halaa*

Villasatu kirjoitti...

Otan osaa suruunne. Kun ihmisestä voi kirjoittaa noin kauniisti, hänellä on ollut hyvä elämä.

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita muistoja olette saaneet! Osanottohalaus!

Anonyymi kirjoitti...

Osanotto suureen suruunne. Kauniisti kirjoitettu. Suru on aina raskas kantaa, mutta kauniit muistot voimaa antaa!

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni suureen suruunne. Jaksamista koko perheellesi.

t. JohannaH

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle suuren surun keskelle. Kirjoitit niin, että silmiä alkoi kirvellä täälläkin. *halaus*

katinkontti kirjoitti...

Osanottoni koko teidän perheelle. Tuli kovasti mieleen se kun olin pari vuotta sitten isäni ruumiin äärellä; sitä näki pitkästä aikaa sen ihmisen eikä sitä sairautta. Minusta se oli varsin lohdullista, ei lainkaan karmivaa.

Marika kirjoitti...

Otan osaa Sinun ja perheesi suruun. Jotenkin tekstistäsi tuli rauhallinen olo koko kuolemasta. Vaikka poismenoon liittyy paljon surua, on se myös tavallaan rauhaa siitä että nyt hänellä on hyvä olla.

heidi kirjoitti...

Osanottoni sinulle ja perheellesi. Voin jotenkin kuvitella surusi, sillä minun kohdalleni on myös osunut oikea kultakaivos anopin muodossa.