Vuosi sitten kesälomareissulla ostin Porvoon Lankatalosta muutaman kerän kauniin vihreää mohairlankaa sekä Shawls and Scarves: The Best of Knitter's Magazine -kirjan. Automatkalla kotiin aloitin Featherweight Fantasya ja kotona jatkoin niin, että puikot sauhusi.
Ilmeisesti tielle osui jotakin mielenkiintoisempaa neulottavaa, koska huivi jäi unohduksiin näin pitkäksi aikaa. Ihan hölmöä sinänsä, koska huivista puuttui enää vain puolisen mallikertaa ja tein sen loppuun yhdessä illassa.
Kuvaussessio oli varmaan naapureiden mielestä mielenkiintoista katsottavaa. Kuinkahan moni ikkunastaan hölmisteli, että mitä tuo nainen tekee, levittelee huivia puiden oksille. Kaikenlaista vaivaa sitä näkeekin, eikä kuvat silti ole järin hyviä.
Nythän on niin, että vuoden kuluessa langasta on vyötteet kadonneet ja laho pääni ei ole enää ihan varma mitä lankaa tuo on. Olisin voinut lyödä vetoa, että se on Sandnesgarnin Vivaldia, mutta sen värikartoissa ei näy tuollaista liukuvärjättyä Voisko se olla Schachenmayrin Mohair Luxia?Oli mitä oli, niin sitä kului 100 grammaa ja rapiat hapsuihin. Huivi on ihan kelvollisen kokoinen
pari metriä pitkä ja noin 40 cm leveä.
Päivän paras idea löytyi Suuresta Käsityölehdestä ja Tiina Kaarelan blogista: Korvisteline. Ennennäkemätön ja surrealistinen, sitä se on! Kelpais kyllä mullekin!
6 kommenttia:
Suo, puikko ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi. Kiitoksia musiikkituokiosta, tämä alkoi nyt soida päässä. Harmi, etteivät minun "unohtuneet" työni ole noin ihania!
Ihana huivi! tahtoo kanssa! :D
Täällä kans alkoi jukeboksi soimaan päässä :)
Ihana huivi! Mutta hei toi korvisteline.. hyi kuvo :D :D :D Et kyllä tee tuommosta! Rili pliis.
Kiitos huomionosoituksesta!
Jännä, miten korvistyynyni kirvoittaa voimakkaan ihastuneita tai kuvottuneita kommentteja! Itsekin rupesin katsomaan sitä uusin silmin ensimmäisen kuvotuskommentin kuultuani.
Psykonanalyyttisestä näkökulmasta voi miettiä erilaisia tulkintoja näistä ruumissuhteista... ;-)
Mietin muitakin juttuja: rannerenkaille käsivarsi kuvattuna ja liitettynä ranteenpaksuiseen, poikittain seinälle ripustettavaan tyynyyn. Kuvan voisi ottaa vaikka miehen karvaisesta kädestä...
Kyllä tuo lanka on varmastikin Vivaldia, nimittäin mä olen tehnyt juuri samannäköisesti langasta kolmio-Fifin. Ja löysinkin blogistani kuvan: http://puikko.vuodatus.net/blog/81500
Jatta: Ei oon kuvo! Superhauska ja erilainen. Söpöstelyt on erikseen. ;)
Tiina K: Luulin jättäneeni blogiisi kommentinkin, mutta taisi hävitä avaruuteen. Karvainen rannerengaskäsi olisi myös hauska.
Haka: Kiitos, sitähän minäkin, että Vivaldia. Taitaa olla vaan niin vanha väri, ettei ole enää värikartoissa.
Lähetä kommentti