Älynväläys

Kinttu huutaa reeniä, vajaa vuosi sitten katkennut polven eturistiside ei kummoisemmin kuikuttele, mutta reisilihakset olis syytä pitää kunnossa. Lekurin kanssa kun sitä ihmeteltiin aikanaan, että leikataanko vai ei, niin päädyttiin siihen, ettei sille veitseä näytetä tässä vaiheessa, kun se ei kerran ole kipeä ja sen kanssa pärjää ihan hyvin. No, jokatapauksessa sain äidiltäni syksyllä kuntopyörän hoitoon, että voisin harjoittaa ruumiinkulttuuria kotona laiskasti lähtemättä minnekään. Aika kauan se pyörä on nyt tuossa nurkassa seissyt, vaan polkeminen on jäänyt aika vähille. Persaus kipeytyy ja silleen. Eilen illalla päätin kuitenkin taas tarttua pyörää sarvista ja ajella muutaman kilometrin. Mutta kun olis tarvinnut neuloakin, kun on into päällä. Eikun kokeileen, onnistuisiko pyöräily, neulominen ja telkkarin katsominen samaan aikaan. Mies piti minua ihan taunona, mutta kaksosluonteena monen asian yhtäaikaa tekeminen on minulle pikemminkin luonnollista. Sain siinä sitten tehtyä yhden sukanvarren samalla kun ajelin kymmenen kilsaa. Polkemisen jälkeen oli taas alapää niinkuin puudutettu. Miten hitossa ne osaavatkin tehdä kuntopyörän satulasta niin epäsopivan ihmisen takapuolelle. Kantalappu on syntyi Muodon vuoksi -sarjaa tölläten.















Liityin pari päivää sitten Neulonta-listalle. Mitään esittelyä itsestäni en ole vielä tehnyt, mutta enköhän sen irti itsestäni saa kohta. Finnish Knit Blog -sivulla huomasin, että tamperelaisilla neulojilla on tapaaminen 18. tätä kuuta Stockan kahviossa. Tarviskohan mennä? En tunne ketään ja on vähän outoa mennä mukaan, jos kaikki ovat tuttuja entuudestään. Mitähän siellä tehdään? Tekis kumminkin mieli mennä mukaan...

Helmityöt ovat jääneet vähän taka-alalle nyt, kun neulominen taas innostaa enemmän. Yksi kännykkäkoru ja yksi kaula- ja rannekorusetti on kuitenkin tilauksessa, joten olisi aiheellista taas tarttua siihenkin hommaan. Mun tarvis varmaan tehdä jonkinlainen suunnitelma, että niitäkin tulisi tehtyä. Vaikka yksi ilta helmille, yksi ilta ristipistoille ja loput vapaa-ajat neulomuksille. Kotihommat tekee se, joka ehtii ja jos ei ehdi, niin lakaisen huoneen katsellani. Ulkomailta hommattuja ristipistomallejakin laatikoissa on sen verran, että niistä voisi osasta hankkiutua eroon. Mirabilian malleja minulla on varmaan toistakymmentä ja tiedän, että en ikinä niitä kaikkia tee. Voisinkin käydä läpi ne joku ilta ja laittaa vaikka listaa myytävistä tänne, jos joku lukija on vaikka kiinnostunut.

Blogimaailma on vasta nyt oikeastaan alkanut tulla tutummaksi minulle. Aivan hämmästyttävä määrä on neuleblogeja tai muita käsitöihin liittyviä, kumma että mun tuttavapiirissä ei ole yhtään neuleaddiktia tai yleensäkään ketään, jonka kanssa voisin oikeasti puhua neulomisesta, ristipistoista tai helmistä. Kaikki minunlaiset käsityöharrastajat ovat netin kautta "tuttuja". Joskus tuntee itsensä ihan toopeksi, kun haluaa kuitenkin jakaa tekemisensä toisten kanssa ja useimmiten päivitellään, että "kuinka sää ehdit?", tai "musta ei olis tohon" ja hyväntahtoiset naurut päälle. Ikäänkuin pitäis tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en vaan jaksa stressata esimerkiksi kotitöistä. Kone pesee astiat, kone pesee tiskit ja onneksi mieskin tekee kotihommia, kun vähän vihjaisee. Osti juuri itselleen uuden imurinkin. Ruokaa laitan useimpina päivinä, jos ei syödä kahta päivää samaa ruokaa. Mies osaa tehdä lihapullia ja spagettikastiketta. Joka päivä sitä kuitenkin jotain tekee, yleistä tavaroiden järjestelyä, pyykkikoneen lataamista, puhtaan pyykin lajittelua kullekin omiin kasoihin, Ysi-Veen auttamista oman huoneen järjestyksessä silloin, jos se on päässyt kauhukuntoon tai mitä tahansa muuta mikä mieltä tai silmää häiritsee, ei niihin kuitenkaan koko iltaa tarvitse käyttää. Vessan puhtaanapitäminen on molempien hommia, se tekee, joka ehtii tai jota pyydetään. Ei niihin nyt niin kauheasti aikaa saa kulutettua. Isommat hommat, ikkunanpesut, lattianpesut ym. tehdään silloin, kun molemmilla on aikaa ja intoa. Roskat vie mies tai Ysi-Vee, jos vain olen laittanut pussin valmiiksi oven pieleen. Kissan ruokapaikan puhtaus kuuluu Ysi-Veelle ja hiekkalaatikkoasiat miehelle. Se oli ehtona siihen, että meille yleensä kissa tulee. Iltaisin valvon kyllä aika myöhään tehden käsitöitäni tai netissä aikaa viettäen, joten siitäkin päästä nipistän sitä omaa aikaani.

Sitä huonoa omaatuntoa en suostu tuntemaan, mutta jotenkin minulle on jäänyt päähän se ilkeästi lausuttu kommentti, jonka silloinen mummopuolivainaa (siis kokonaan vainaa, mutta mummopuoli) sanoi minulle ollessani noin 15-vuotias. Nähdessään minun neulovan taas jotain, hän totesi: "Voisi tuo tyttö joskus tehdä jotakin hyödyllistäkin."